1. Insta Stories on näkyvämpi, äänekkäämpi ja tarraisempi.

Insta stories on ollut Instagramille viime vuosien isoin muutos – ja tuottoisa sellainen. Tässä kuussa stories ylitti  600 miljoonalla päivittäisellä katsojalla perinteisen feedin katsojien määrän. 24-tuntia säilyvät feedin kuvia usein rosoisemmat storiet ovat muuttaneet perustavasti tapaa käyttää Instaa. Storiesissa kommentoidaan ajankohtaisia tapahtumia, jaetaan arkea, feediin kuuluvat klassisemmat kuvat ja videot. Feedi on parhaimmillaan esteettistä ja ikivihreää, storiesit näyttäviä ja näkyviä. Äänten käyttö storiesin puolella lisääntyy koko ajan, ilmeisesti Tik Tokin vaikutuksesta. Jopa 60% storiesin seuraajista pitää äänet päällä. Stories on oiva tapa kertoa kulttuurikentän tapahtumista, näyttelyn rakennuksesta, teoksen valmistuprosessista tai kulissien takaisesta arjesta.

Tarrat ja tekstit ovat alusta lähtien olleet oleellinen osa Storiesia. Tällä hetkellä suosituimpia tarroja ovat erilaiset kyselyt, lähtölaskennat ja muuttuvat emojit. Uusinta uutta tarrapuolella ovat  kustomoidut tarrat ja chat-tarrat, jotka kutsuvat väliaikaiseen chat-ryhmään jonkin aiheen tiimoilta.

2. Uusi autenttisuus on filtteröimättömyys

Julkkisten säihkyviksi kiillotetut instafeedit antoivat tilaa erilaisille ”aidompaa todellisuutta” esitteleville vaikuttajille. Viime aikoina asenne vaikuttajia kohtaan on noussut kriittisemmäksi. Otsikoihin on noussut mm. Insta-influensseri Tiffany Mitchellin feikattu moottoripyöräonnettomuus ja salakuva vegaani-vaikuttajasta liha-aterialla . Suomessa useampikin somevaikuttaja on avautunut kauniiden kuvien taakse kätkeytyvästä masennuksestaan tai burn outistaan. Instassa on nähty itku-kuvia, raskausarpia, meikittömiä naamoja ja selluliittia.  Koska kyse on somekanavasta tarkoittaa filtteröimättömyys kuitenkin filtteröityä filtteröimättömyyttä eli ennemmin kuvia pörröisistä hiuksista tai lohjenneesta kynsilakasta kuin likaisista kalsareista tai tiskivuorista.

Ideologian tasolla filtteröimätöntä rehellisyyttä on yrittänyt edistää myös Instagram itse mm. poistamalla satoja tuhansia varastettuja kuvia käyttäneitä käyttäjiä. Ehkä myös Instan ”tykkäykset piiloon”kokeilut mm. Kanadassa, Australiassa ja Japanissa voidaan nähdä pyrkimyksenä kohti aidompaa Instaa.  Jos filtteröimättömyyden trendi oikeasti vie kohti vähemmän muovista instatodellisuutta, sopii se loistavasti kulttuurikentälle vaikkapa rosoisten Insta-storiesien muodossa. Ehkä mukaan voi laittaa pilkahduksen elämää silloinkin kun aurinko ei paista.

3. Leipä ja sirkushupi kaikkien ulottuville

Insta-veli Ponteva haluaa tulla tunnetuksi reiluna tyyppinä. Insta on halunnut kunnioittaa juuriaan ja pitää kiinni mobiilikäytettävyydestä. Kulissien takana mobiilikäytettävyys on kuitenkin on jo pitkään voitu ohittaa erilaisten maksullisten appsien kautta. Rahalla on myös pystynyt tekemään vaikuttavampaa Instaa erilaisten erikoistehosteiden ansiosta. Tähän Veli ponteva on nyt tuomassa muutoksen ja tuo sekä läppärikäytettävyyden että AR-efektit kaikkien ulottuville. Ilmaiseksi. Läppäriltä/ kotikoneelta Instaa voi käyttää Facebook Creators Studion kautta ja omia lisätyn todellisuuden efektejä voi suhteellisen helposti luoda Facebookin uudessa Spark-AR:ssä. Kyynikko voisi todeta, ettei kyseessä ole niinkään reiluus kuin osa Facebookin  strategiaa, jossa se integroi kanaviaan. Toivon joka tapauksessa, että mahdollisimman moni luova ihminen tutustuu Spar AR:n mahdollisuuksiin. Lopputulokset ovat varmasti paljon mielenkiintoisempia kuin Kylie Jennierin 3-d timanttikukkaseppeleet tai muotibrändien sovitushuoneet. 

Aiheesta lisää:

https://blog.hootsuite.com/instagram-trends/

https://adespresso.com/blog/instagram-updates-you-need-to-make/

Linkki Spark Ar:ään:

https://sparkar.facebook.com/ar-studio/

Spark Ar:stä lisää:

The Ultimate Guide to Spark AR Studio for Instagram

The post Insta, somemaailman veliponteva appeared first on Anu Maria Dufva.

”Big data on kuin teini-ikäisten seksi: kaikki puhuvat siitä, kukaan ei oikeastaan tiedä miten sitä tehdä, mutta on varma siitä että muut tietävät ja tekevät sitä.”

Näin tiivisti käyttäytymistieteen professori Dan Ariely Big Datan ja sen käytön. Kulttuurialoillakin on jatkuva paine Big Datan tehokkaaseen käyttöön.  Paine johtaa kalliiden analyysien ostamiseen konsulttifirmoilta ja saa asentamaan sometileihin tietoa analysoivia sovelluksia, joiden raportteja kukaan ei ehdi lukea.  Tietoa on nykyään niin paljon, että ongelmaksi muodostuu se, miten valita relevanttia dataa ja analysoida se niin, että siitä on oikeasti hyötyä. Toisaalta tietämällä mitä etsii ja miten etsiä voi pienelläkin vaivalla saada merkittäviä tuloksia. Oman kokemukseni mukaan analytiikan tulosten äärellä tuntee tosiaan oleva teini uuden ja jännän edessä. Data tarjoaa aina yllätyksiä, vaikka kuinka uskoisi olevansa kokenut konkari joka tuntee niin alansa kuin kohderyhmänsäkin. Big Datan oikeanlaisesta seuraamisesta hyötyvät siksi niin museot, galleriat kuin yksittäiset taiteilijatkin.

Hyödyllisen tiedon voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään: helposti käsillä olevaan ja helposti käytettävään sekä hieman suunnitelmallista etsimistä vaativaan ja hankalammin analysoitavaan tietoon. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kotisivuston ja somesivustojen ilmainen analytiikka, esim.  google Analytics, Facebook Insights & fb-mainosten hallinta, Instagram insights ja Twitter Analytics. Tieto on näissä valmiiksi analysoidussa muodossa, mutta pienellä jatkoanalyysilla saa syvemmän ja kokonaisvaltaisemman kuvan. Seurata kannattaa ainakin

• • kävijöiden demografisia tietoja eri kanavissa. Ketkä ovat museon/gallerian someasiakkaita?  Löytyykö näistä kohderyhmiä joita ei ole tavoitettu muuten, potentiaalisia uusia asiakasryhmiä? Mistä somesivujen seuraajat ovat kotoisin? Kannattaisiko suunnata markkinatoimenpiteitä/suunnitella näyttelyä/ etsiä verkostoja seuraajien maanosaan, maahan kaupunkiin?  Tavoittavatko eri somesivut erilaisia kohderyhmiä?
  • tietoja orgaanisten julkaisujen menestyksestä ja niiden herättämistä reaktioista. Minkätyyppiset julkaisut toimivat parhaiten? Mistä tykätään ja mikä ärsyttää? Millaiset julkaisut herättävät eniten keskustelua?
  • tietoja maksetun sometoiminnasta menestyksestä. Millä kustannustehokkuudella mainonta on saavuttanut kohderyhmänsä? Onko kohderyhmien välillä eroja? Millaisia eroja on mainostyyppien välillä?
  • Tietoja siitä mistä kävijät tulevat sivuille/ sometileille. Löytävätkö ihmiset sivustoon googlaamalla, Pinterestistä, google Addsin vai kenties jonkin artikkelin kautta? Nämä tiedot tarjoavat usein yllätyksiä, esimerkiksi kuvataiteilijan kotisivulle suuri osa liikenteestä voi tulla yhden hyvin levinneen Pinterest-kuvan kautta. Kävijäliikennetiedot tarjoavat arvokasta tietoa siitä, mihin kannattaa somettamisessa ja mahdollisessa markkinoinnissa panostaa.
  • tietoa parhaista ajoista julkaista. Lähes joka viikko julkaistaan uusi tutkimus juuri siitä parhaasta julkaisuajasta ja viikonpäivästä. Oikeasti parhaat ajat julkaista riippuvat aina yleisöstä ja tiedot siitä milloin yleisösi on eniten paikalla löytyvät analytiikasta. Julkaisujen ajoittaminen (&ajastaminen) näihin aikoihin kannattaa.

Helpollakin saa hyvää Big Datan ollessa kyseessä. Oheisilla tiedolla pysyy perillä siitä missä mennään ja niiden avulla voi tarvittaessa myös tarkistaa suuntaa. The Brooklyn Museolle nämä kevytanalyysitiedot riittivät jopa strategian muuttamisen pohjaksi. Museon somestrategiana oli houkutella museoon New Yorkin kulttuurinnälkäisiä globaaleja turistimassoja. Strategia ei saavuttanut tavoitteitaan ja museon somevastaavat etsivät analytiikasta syitä siihen. Google- & someanalytiikat auttoivat museota ymmärtämään seuraajiensa/kohderyhmänsä löytyvän lähempää, Brooklynista ja lähistöltä. Julkaisuistakin menestyivät parhaiten paikallisuutta korostavat. Museo omaksui roolikseen paikallisen yhteisön identiteetin vahvistamisen ja alkoi uudessa menestyksekkäässä somestrategiassaan nostaa esille mm. brooklynilaisia taiteilijoita.

Haastavamman Big Datan ystävien kannattaa höristää korviaan sosiaaliselle kuuntelulle. Sosiaalisella kuuntelulla tarkoitetaan itseä ja kilpailijoita koskevien somekeskustelujen seuraamista. Älämölöstä erottaa oleellisen keskustelun esimerkiksi hakemalla sopivilla hashtageillä ja seuraamalla alaa koskevia avainsanoja. (Vaikkapa Mona Lisa seuraisi hashtagejä #monalisa, #lagiogonda ja ehkä avainsanoja Leonardo da Vinci & portrait & smile) Helpoiten tämä käy  somen hallintaohjelmien (Hootsuite, Agora Pulse, Sprout Social) tai sosiaaliseen kuunteluun  erikoistuneiden sovelluksien kautta (brandwatch, IFTTT ).  Sosiaalinen kuuntelu auttaa pysymään askeleen edellä kilpailijoita. Se auttaa myös tilanteessa jossa ole aavistustakaan missä ollaan ja minne mennään.

Kulttuuriala on jättänyt paikkatiedot seinäruusun asemaan Big Datan markkinoilla. Suotta. Paikkatietoja käyttämällä voi museo esimerkiksi kohdentaa markkinointia paikkakunnalla lomaileville turisteille jotka eivät välttämättä tunne museota entuudestaan. Toinen, hieman haastavampi tapa käyttää paikkatietoja on museon/gallerian asiakkaiden kulkureittien seuraaminen esim. iBeaconin tai Eddystonen avulla. Mikä saa museokävijät pysähtymään, millaisten teosten luo palataan, millaista reittiä suositaan? Tämän halusi selvittää mm. The Art Institute of Chicago. He ottivat tehtävää varten käyttöön iBeaconin ja yllättyivät. Yksi suosituimmista huoneista missä vierailtiin paljon ja vietettiin eniten aikaa oli pieni Edgar Degas huone. Tiedon pohjalta he aloittivat markkinoimaan Degas huonetta hyvin tuloksin.

Big Datalla on suuri nimi ja siitä liikkuu suuria puheita, mutta pienillä teoilla voi Big Datan kanssa saada paljon aikaa. Vaikka ongelmatilanteissa voi massiivisempi ulkopuolisen toimijan tekemä data-analyysi olla paikallaan, perus Excel-taidoilla ja kevyellä analyysilla pääsee Big Datan kanssa pitkälle. Parhaimmillaan kärsivällinen analyysi johdattaa Big Datan rivien väliin, auttaa saamaan intuitiivisen otteen toiveista, peloista ja unelmista suurten puheiden ja tietomäärän taustalla.

The post Mona Lisa tiedon maailmassa- museot ja some 3/3 appeared first on Anu Maria Dufva.

Kesälomaillessa sallittaneen hyppäys blogiteeman ulkopuolelle, aiheeseen josta useampi ystävä on minulta kysellyt: Mitä tehdä Ahvenanmaalla kun Pommern, Kastelholman linna, Ålands Museum on käyty, Niskassa, Smakbyssä ja Bakarstuganissa mumssailtu ja Mariebad koettu?

Ahvenanmaalaiseksi ei tulla, ahvenanmaalaiseksi synnytään. Ahvenanmaalaisuus ei myöskään poistu asumalla muualla, niinpä olen Helsingissä asuvan ahvenanmaalaisen vaimona ainainen Ahvenanmaan turisti. Vuosien ja turistireissujen kertyessä pro-ahvenanmaaturisti. Tässä 10 pro-turistivinkkiä.

1. Lue Nya Åland tai/ja Ålands Tidningen. Mikään ei auta pääsemään paremmin autenttiseen ahvenamaalaistunnelmaan kuin nämä päivälehdet. Kuka on päivän ahvenanmaalainen, mikä on Viking Linen kuudesosavuosiennuste ja kuka saa terveisiä Dagens Ros -paltalla? Tämän kesän kuumin puheenaihe on ollut vuodenalussa Maarianhaminaan rantautunut huonekaluliike JYSK, joka on käyttänyt kassakuiteissaan suomen kieltä. Pitäisikö JYSK haastaa oikeuteen itsehallintaoikeuden loukkaamisesta vai ei, täyttyykö rikoksen kriteerit?
2. Tee löytöjä Emmauksista. Jokaiseen matkaani Ahvenmaalle kuulu visiitti ainakin yhdessä Emmauksessa. Ahvenanmaalaiset rakastavat kaikkea uutta ja siksi Emmauksiin päätyy uskomatonta tavaraa uskomattomin hinnoin. Maarianhaminan Emmaus on ok mutta todellinen aarreaitta on Norrbölen huonekaluihin, remontointiin ja piensisustukseen keskittynyt Emmaus. Täältä mukaamme on tarttunut mm. 60-luvun hyväkuntoiset pinnatuolit alkuperäisessä värissä 10€/kpl.
3. Veneile Kobba Klintaniin. Ahvenanmaan saaristoon kuuluu useita upeita punakallioisia saaria joista voi löytyä ranta, grillauspaikka tai harvinaisia aaveen näköisiä käppyräpuita. Jos ahvenmaalainen tekee veneretken on kohde kuitenkin lähes poikkeuksetta Kobba Klintar. Paikalla on hauska historia, legendaarinen taiteilijapatsas ja kesäisin konsertteja & muita tapahtumia. Jos matkaat saaristoon ahvenanmaalaisen veneellä, muista aina kutsua kipparia kapteeniksi. Kapteeni on saarelaisille ylin mahdollinen arvonimi. Olen varma että jos Ahvenanmaa joskus rikastuisi satumaisesti (esim. öljyesiintymän ansiosta) niin että itsenäistyminen olisi oikeasti mahdollista, johtohenkilöä ei kutsuttaisi kuninkaaksi eikä presidentiksi, vaan kapteeniksi.
4. Puhu smalltalkia ruotsiksi kalasta. Useat vieläkin kuvittelevat että ahvenmaalaiset osaavat suomea, mutta eivät halua sitä puhua. Ei pidä paikkaansa. Ahvenanmaalla osataan suomea huonommin kuin itärajalla ruotsia ja syytkin ovat jokseenkin samat (& suomi on vaikeampaa). Kun kesällä turistialueella törmäät sujuvaan suomeen on kyseessä rannikolta palkatut kesätyöntekijät ns. grillfinskor. Turistialueen ulkopuolella on varminta ruotsinkielentaidon loppuessa turvautua englantiin. Autenttista kokemusta hakevan kannattaa kokeilla ahvenmaalaista smalltalkia jonka aina varma puheenaihe on kala. Mitä kalaa, minkä kokoinen, mistä pyydetty, mistä ostettu, miten valmistettu jne. Ennen kuin nain ahvenanmaalaisen en olisi osannut edes kuvitella millaisia keskustelun mahdollisuuksia kala tarjoaa.
5. Vieraile Post och Tullhusissa. Upea Engelin suunnittelema rakennus, joka on niin mahtipontinen koska Venäjän tsaari Nikolai I halusi aikoinaan näyttää keskisormea lännelle. Nykyään postitalossa on hyvin kuratoituja näyttelyitä ja suloinen suklaakauppa & kahvila.
6. Testaa makunystyräsi. On kyse sitten pannukakuista tai tomaateista, on hyvä muistaa että ahvenanmaalainen peruna, mansikka, tomaatti tai olut on aina parempaa kuin vastaava ruotsalainen tai suomalainen. Omat tamperelaiset makunystyräni ei aina ole tarpeeksi kultivoituneet huomatakseen eroja, mutta ahvenanmaalainen erot maistaa ja pulittaa mukisematta paikallisesta varhaisperunasta kolminkertaisen hinnan vastaavaan suomalaiseen/ruotsalaiseen verrattuna. Jos haluat ostaa maailmankaikkeuden parasta kalaa, ainoa oikea osoite on Fisk Kojan.
7. Tee syväluotaus ahvenanmaalaisuuden historiaan Fisk och jaktmuseumissa. Täällä selviää mm. miksi ahvenamaalaiset naiset olivat englantilaisten merimiesten mielestä luotaantyötäviä ja kuinka iso oli ahvenanmaalaisen koulutytön vuonna 2016  paljain käsin saalistama hauki. Lähistöllä on hurmaava ravintola Bodegan, jonka ikkunoista avautuu täydellinen instagram-näkymä venevajoihin. Tänä kesänä museossa on myös vuoden hienoin näyttely eli Kenneth Bambergin Young Boy and The Sea.
8. Kahvittele kera pannukakun tai ilman Stick Stuganissa tai Uffe på Bergetissä. Stick Stugan on vähän kaikkea: rönsyilevä puutarha, kahvila, majatalo, käsityöläisputiikki ja kauppa, myös sauna löytyy.  Korkeuksia ja narisevia portaita pelkäämättömälle avautuu hieno näköala Uffe på Bergetin näkötornista.
9. Bongaile kilpaa juhannussalkoja. Jokaisella kunnalla on oma juhannussalko ja vallalla on epävirallinen kilpailu kenen salon koristeet ovat hienoimmat. Bongailuun sopii myös automaattiset ruohonleikkurit, päätalon väriin maalatut leikkimökit somilla pihoilla, metsäkauriit ja Ahvenanmaan liput/viirit. Kaikkia löytyy runsaasti.
10. Baareile autenttisesti. Autenttiseen baaritunnelmaan pääsee parhaiten Maarianhaminan keskustan pikkuisessa Ettanissa. Baarin seinältä löytyy asiakkaan jättämä kirje, jossa hän kertoo seurueensa olleensa janoinen ja baarin olleen kiinni. Koska ovi oli kuitenkin auki (only in Åland..) he tulivat sisään, joivat kaljansa ja jättivät maksun ja kirjeen lähtiessään tiskille. Yöelämän osoite on Arken. Jos ahvenmaalaisen puoliso ei ole kuulunut perhe/tuttavapiiriin he melko varmasti ovat tavanneet Arkenissa. Hotellin Lobby johon on sisäänpääsymaksu ja jonot silloinkin kun tarjolla ei ole mitään erityistä ohjelmaa, tässä paikassa on viehätystä joka avautunee vain paikallisille..?

Ahvenanmaalle matkaaminen on ymmärtääkseni suunnilleen yhtä paljon ympäristöä kuormittavaa risteillen tai lentäen. Kustannuksetkin on laivalla kuluvan rahan huomioon ottaen suunnilleen samat. Risteillen matkaavien on melkein aina edullisempaa ottaa edestakainen risteily Tukholmaan tai esim. Turusta ns. Piknik-risteily ja muistaa vain jäädä pois laivasta Maarianhaminassa.

Ha det så bra, Puss och kram ja heja Åland!

The post Ahvenanmaa pro-turisteille appeared first on Anu Maria Dufva.

Olet San Fransiscon taidealueella SoMassa ja sinulla on muutama tunti aikaa kulttuurille. Lähistöllä on arkkitehtorisesti arvokkaassa rakennuksessa sijaitseva Contemporary Jewish Museum ($14), jonka viisi näyttelyä keskittyvät juutalaiseen historiaan, taiteeseen ja kulttuuriin. Juutalaismuseo ei ole kärsinyt monien muiden amerikkalaismuseoiden tavoin viimevuosina asiakaskadosta, suosituissa näyttelyissä saattaa käydä 50 000 kävijää ja tapahtumat, jossa holokaustista selviytyjät kertovat kokemuksistaan ovat pysyviä vetonauloja. Kävijämäärät ovat kuitenkin vain kymmenesosa kulman takana sijaitsevan uuden hittimuseon, Museum of Ice Creamin puolen miljoonan vuotuisesta kävijämäärästä.  Jäätelömuseo kertoo pastellisella kotisivulla olevansa ”Larger than life immersive experience, enter a realm where anything is possible. From Unicorns to cookie carousels and swimming pool filled with rainbow springles, you can expect to be inspired to play, imagine and connect with those around you.” Nuori perustaja Maryellis Bunn on saanut blogeissa ja lehdissä runsaasti tilaa kertoa tarinaansa siitä kuinka lapsuudessaan meren äärellä unelmoi voivansa sukeltaa nonparelli mereen ja kuinka tärkeää on toteuttaa toiveitaan. Jäätelö tuo Maryellisin mukaan ihmiset yhteen ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta, omistajalleen museo onkin onnen ja universaalin rakkauden sanansaattaja. Museum of Ice Cream on rakentanut koko sisältönsä museomaailmassakin trendikkäimmän ilmiön, elämyksellisyyden ympärille. Nuori perustaja taitaa myös toisen someajan museoille tärkeän taidon, tarinallistamisen. Tässä keskitytään erilaisiin tapoihin, joilla museot voivat tuoda sisältöään esille niiden kautta.

Kuvakaappaus Museum of Ice Creamin insta-sivuilta, 399 843 seuraajaa.

Kuvakaappaus The Contemporary Jewish Museumin sivuilta, 30307 seuraajaa.

Elämyksellisyys

Shampanjajoogaa, yöpymisiä museossa, minigolfia museon puistossa; tuntuu että varsinkin milleniaalien houkuttelussa museot ovat valmiita vaikka seisomaan päällään. Elämykset, varsinkin instagrammattavat sellaiset, myyvät. Kun aikoinaan Firenzen taideaarteiden yltäkylläisyys riitti synnyttämään taidetta rakastavissa turisteissa Stendahlin syndrooman, nyt tunnetaan myös päinvastainen Pariisin syndrooma.  Pelkkä Mona Lisan ja Eiffel-tornin näkeminen ei riitä, kaivataan enemmän. Elämysten nälkään on useissa museoissa vastattu mm. osallistamisella, videoilla, virtuaalitodellisuudella ja ääniefekteillä. Pariisissa pieneen ja turvatoimien takana Mona Lisaan pettyneet turistit voivat esimerkiksi käydä kokemassa Van Goghin teokset virtuaalisesti. Elämysten ympärille on syntynyt kokonaan uusi, Ice Cream museoiden tapainen museolaji, jossa elämys on ydinajatus. Mutta entä perinteisemmät museot? Jos museo ei halua muuntua huvipuistoksi, mutta haluaa silti tukea taiteen kokemista, millaisia elämyksiä museo voi tarjota?

Yksi vaihtoehto on näyttelyn sisällön pohjalle suunniteltu elämyksellinen elementti joka soveltuu somemarkkinointiin. Hyvä esimerkki on Art Institute of Chicagon rakentama Van Gogh’s Bedrooms -näyttelyn markkinoimiseksi rakentama Van Goghin makuuhuone.  Bedroom in Arles-maalauksen pohjalta rakennettua huonetta oli mahdollista vuokrata  airbnb:n kautta. Ensimmäisen yön siellä nukkui (ja twiittasi & instagrammasi) museon sosiaalisen median johtaja Robby Sexton. Näyttely sai huoneen ansiosta somessa paljon näkyvyyttä ja siitä tuli Art Institute of Chicagon suosituin näyttely 15 vuoteen.

Varsinkin nykytaiteen puolelle aikaan sopiivat teokset, joissa elämyksellisyys on ikäänkuin sisäänrakennettuna,  teokset jotka kutsuvat katsojat osaksi teosta. Kuuluisimpia on Kusaman Infinity huoneet, joista sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat vain jatkavat teoksen teemaa. Hyvä esimerkki on myös Kiasmassa meneillään oleva Hrafnhildur Arnardóttirin Shoplifters -näyttely. 

Myös näyttelytila voi tukea elämyksellisyyttä. Useissa taidemuseoissa on näkynyt esimerkiksi isoja tyynyjä, joiden päällä voi makoilla ja katsella teoksia kaikessa rauhassa.  Itselleni mieleen on jäänyt taidenäyttely, jossa ennen näyttelytiloihin astumista piti luovuttaa laukku, kengät ja puhelin valvojalle. Näyttelytilassa oli hämärää ja siellä tuli olla hiljaa. Teoksiin keskittyminen ilman muita huomiota vieviä tekijöitä nousi mieleenpainuvaksi elämykseksi.

Museotiloissa järjestettävät tapahtumat ovat yksi tehokas keino tavoittaa uusia yleisöjä. Onnistuneimmilla tapahtumilla on yleensä jokin erityinen yhteys näyttelyyn tai museoon. Esimerkiksi Met:in Costume Institute järjestää jokavuotisen paparazzien kyllästämän Met Gaalan julkkiksille. Gaalan teema valitaan pukeutumisen historiasta. Kalifornian The Getty Villa on rakennettu kopioksi muinaisen Pompejin palatsista. Syysiltaisin Getty Villassa esitetään Kreikan antiikin draamoja.  Fields museon Inside|Out tapahtumissa museovieraat näkevät livenä, miten arkeologit kaivavat fossiileja esiin. Sosiaalista mediaa varten on tapahtumille lanseerattu omat hashtagit, joiden avulla kävijät pääsevät jakamaan kokemustaan ja samalla mainostamaan tapahtumia.

Tarinallistaminen

Mona Lisa ei olisi Mona Lisa ilman mystistä tarinaa alkuperästään. Museot ovat aina kertoneet tarinoita, usein elävöittäneet isompaa tarinaa pienten tarinoiden kautta. Sosiaalisessa mediassa tarinat ovat mukana kaikessa viestinnässä ja menestyjiä ovat ne, joilla on parhaat tarinat.

Some on pienten tarinoiden alusta. Parhaat tarinat ovat ajankohtaisia ja yhdistävät tietoa ja viihteellisyyttä sopivissa suhteissa. Monet yritykset käyttävät somemarkkinoinnissaan tarinoita joita sisällöntuottajat rahaa vasten heille keksivät. Museoiden ollessa kyseessä tarinoita ei tarvitse keksiä, ne ovat valmiiksi olemassa. Ne tarvitsee vain löytää ja saattaa puhuttelevaan muotoon. BRC Imagination Artsin taiteellinen johtaja Matthew Solari määritteli Museum next luennollaan hyvän museotarinan pohjimmiltaan aina vastaavan kysymyksiin alkuperästä: mitä on ihminen, mistä tulemme, mihin menemme. Hyvä tarinan reseptiin kuuluu lisäksi henkilökohtaisuutta ja universaalisuutta sekä  ajankohtaisuutta sekä ikiaikaisuutta.

Museokentältä löytyy  poppoo nimeltä Museum Hack, joka on tehnyt museoiden tarinoiden löytämisestä ja niiden someaikaan sopivasta kertomisesta kannattavan bisneksen. Museum Hackin tunnuslause on ”Museums are f****ing awesome ”ja tätä he todistavat kertomalla mm. Nigerialaiskirjeiden edeltäjästä, vale-prinssi Poyaiseksesta tai siitä miksi sallimme jättiläistontun nimeltä joulupukki kiivetä savupiippuihimme kerran vuodessa. Museum Hackin tarinat  alkavat usein nykyajasta, johon liitetyn historiallisen tarinan kautta päädytään ikiaikaiseen. Vaikka tarinoiden kerrontatapa on viihteellinen, ne sisältävät myös jotain lohdullista, tunteen siitä että emme ole yksin ongelmiemme kanssa.

Miksi sosiaalisessa median meemeissä näkyy Mona Lisan ohella paljon Frida Kahloa, Vincent Van Goghia ja Girl with the Pearl Earring – tyttöä? Miksi ei Claude Monetia, Mark Rothkoa tai Kuningatar Elisabeth ensimmäistä? Populaarikulttuuri, elokuvateollisuus etunenässä, tarttuu hanakammin tarinaan miehestä joka on leikannut korvansa irti, kuin miehestä joka elellyt rauhassa lumpeita maalaillen. Riipaisevat tarinat toimivat, samoin tarinat joilla on jokin yhtymäkohta nykyaikaan. Pitkään jatkuneen Frida-buumin aikana Fridan tarina on tullut tutuksi niin elämänkertana kuin elokuvanakin, maalausten ohella näyttelyitä on koottu myös Fridan vaatetyylistä ja jokaisesta itseään kunnioittavasta hipsterikaupasta löytyy Frida-korviksia ja sukkia. Edesmenneistä taiteilijoista nousussa näyttää olevan Vincent, jonka punapartaisen olemuksen saa helposti näyttämään trendikkäälle, haittaa ei ole myöskään At Eternity´s Gate -elokuvasta. Emmassa syksyllä avautuva Michael Jackson -teemainen näyttely saa varmasti runsaasti ristiriitaista huomiota sosiaalisessa mediassa Leaving Neverland -dokumentin johdosta. On mielenkiintoista nähdä millaisia tarinoita näyttelyyn liittyen Emma lähtee avaamaan. Ristiriitaisuus ei välttämättä ole pahaksi: sosiaalisen median algoritmit eivät tunne moraalia ja usein negatiivinenkin somehuomio kääntyy positiiviseksi kassavirraksi.

Miten kertoa tarinaa vähemmän tunnetuista persoonista, meemeiksi taipumattomista teoksista ja historiasta joka on liian painavaa viihteeksi? Sosiaalisessa mediassa kaiken ei tarvitse olla suurta ja dramaattista, asioita voi lähestyä arkisesti, pienten sattumusten ja yksityiskohtien kautta. Sometaituri The Met Museum kertoo instatilillään tarinoita omista arjen sankareistaan työntekijöistään. The Met osaa myös hyödyntää  Sosiaalisen median merkkipäivät .

Metin instatilin kuvakaappauksissa juhlistetaan kevään ensimmäistä päivää #firstdayofspring kertomalla tarina Margareta Havermanin kukkateoksen restauroinnista, #WomensHistoryMonth tapahtumaan osallistutaan kertomalla Genjin tarinan kirjoittajasta Murasaki Shikibusta. Metillä on sen työntekijöiden esiin nostamiseksi oma hashtag #HaveWeMetYet . Valittu työntekijä kertoo omasta työstään Instagram Stories puolella tarkemmin.  Met käyttää instagramia ikäänkuin miniblogina. Tarinat voisivat olla myös johdantoja pidempään tarinaan, joka löytyisi esimerkiksi blogista.

Sosiaalisen median tekniset mahdollisuudet kuten videot, ja usean kuvan postaukset palvelevat hyvin tarinoita. MoMA kertoo viereisessä kahden slidekuvan julkaisussaan postikortista, joka oli Miro´n seinällä hänen maalatessaan teoksen Dutch Interior I. Kuvien rinnastuksessaa ja tarinassa on mielestäni käytetty nerokkaasti hyväksi Instagramin mahdollisuuksia. MoMA avaa useissa muissakin julkaisuissaan vangitsevasti mm. teostensa yksityiskohtia tai tekoprosessia, kannattaa seurata.

Mona Lisa tuskin ikinä paljastaa tarinaansa ja synnyttää näin aina uusia ja uusia arvauksia tarinakseen. Mona Lisa on hyvä esimerkki siitä että ilman traagiikkaa ja spektaakkeleitakin löytyy tarinoita. Mona Lisan käsien asennon symboliikasta on monta tutkimusta, teoksen kunnostamisesta raportteja ja varkauksista kirjoitettu useita kirjoja. Tarinan arvoisia ovat myös Mona Lisan saamat rakkauskirjeet sekä vandalisointiyritykset.  Sosiaalinen media on erinomainen alusta pienille kertomuksille, joita jokainen museo on pullollaan.

The post Shampanjajoogaa Mona Lisan kanssa; some & museot 2/3: appeared first on Anu Maria Dufva.

Museot eivät ole kädettömiä muutoksen edessä.  Menestyksekkäät museot ovat löytäneet itselleen sopivat keinot käyttää  sosiaalista mediaa omien tavoitteiden edistämiseen.  Esimerkiksi Lacma ja Met ovat saaneet sosiaalisen median eri kanavansa palvelijoikseen . Metin sosiaalisen median johtaja Kimberly Drawn kuitenkin sanoo työn olevan jatkuvaa tasapainoilua. Sisällöt tulee esitellä houkuttelevasti someajan ehdoin samalla välttäen sisältöjen tieteellisten/ taiteellisten arvojen väheksymistä. Keskeiset, osin päällekkäiset keinot museoiden sosiaalisen median menestyksekkääseen käyttöön ovat edutainment, personoitu kommunikointi, tarinallistaminen, elämyksellisyys ja  big datan käyttö. Tässä blogikirjoituksessa keskityn kahteen ensimmäiseen, edutainmentiin ja personoituun kommunikointiin.

 Edutainment , sivistäminen viihteen keinoin.

Edutainment ei ole uusi keksintö. Jo vuonna 1845 Jöröjukka pelotteli pesusta luistavia lapsia. ”Nyt on pää kuin vanha lato, kynsi niinkuin onkimato.”  80-luvulla kasvaneet oppivat ihmisen elimistöstä Olipa kerran elämä -sarjasta enemmän kuin koulusta. Museotkin ovat jo pitkään hallinneet edutainmentin: kertoneet isompaa tarinaa pienten fiktiosta inspiraation saaneiden kertomusten kautta ja innostaneet lapsia osallistavilla leikeillä. Uutta ja mullistavaa edutainmentissä ovat välineet. Sosiaalinen media ja verkkosivut mahdollistavat kahdensuuntaisen kommunikoinnin sekä toimimisen fyysisen museotilan ulkopuolella. 

Jos mieltäsi jäi vaivaamaan kysymys jostain näyttelyn yksityiskohdasta, soitatko palvelunumeroon, annatko asian olla vai laitatko viestiä museon fb-sivun kautta? Noin 80% valitsee jälkimmäisimmän vaihtoehdon. Facebook-sivut ovat nousseet kotisivujen ohi tärkeimmäksi ajankohtaisten asioiden kommunikointikanavaksi. Museota koskevat uutiset leviävät nopeimmin Twitterissä. Instagramissa voi jakaa kuvia näyttelyn rakentamisesta tai kertoa seikkaperäisesti teosten yksityiskohdista. Sometaitoinen museo ymmärtää että someen tuotetaan materiaalia sen ehdoilla, esimerkiksi  pönöttävät näyttelytekstit tai saarnaavaa asenne eivät sinne sovi. Kahdensuuntainen kommunikointi on lähtökohta.  Kysymyksiin ja kommentteihin vastataan, kävijöiden tuottamaa materiaalia seurataan ja siihen reagoidaan. Kahdensuuntaiseen kommunikointiin kuuluu myös somen toimintaperiaatteiden syvempi ymmärtäminen; sosiaalisen median merkkipäivien huomioiminen, videoiden käyttö ja hashtagien hallitseminen.  Twitterissä hashtagiä on käytetty onnistuneesti kahdensuuntaiseen kommunikointiin esimerkiksi monien museoiden suosimissa #askthecurator -päivissä. Instagramin puolelta käyttäjien kanssa samaa kieltä omalla tavallaan puhuu mm.Art Institute of Chicago nostalgisilla #tbt (throw back thursday) torstai-julkaisuillaan.

Museon seinät eivät somekaudella ole museon rajat. Instagram tarjoaa museoille globaalia virtuaalista näyttelytilaa, Pinterest alustan jakaa kasvatuksellista materiaalia näyttelyyn liittyen sekä katalogin jossa myydä museokaupan tuotteita. Virtuaalisen edutainmentin edelläkävijä  Met Museum  jakaa museon ”sisäiseen” ja ”ulkoiseen” museoon. Ulkoiseen kuuluu mm. kotisivuston One Met. Many Worlds näyttely, jossa voi tutustua museon eri kulttuuriin ja aikakausiin liittyvien teosten yksityiskohtiin hashtagmäisten hakusanojen avulla. Kun Met:issä fyysisesti käy vuosittain noin 6 miljoonaa kävijää, Metin sivustolla kävijöitä on 31 miljoonaa ja Fb-sivulla jopa yli 92 miljoonaa. Met on oiva esimerkki museosta, jonka ”ulkoiset museot” madaltavat uusien yleisöjen kynnystä astua sisään myös perinteiseen fyysisesti olemassaolevaan museoon.

Kommunikointi persoonana, ei kasvottomana organisaationa. 

Oletko tavannut Twitterissä ärhäkän vanhan ladyn nimeltä Sue? Sue el tiranosaurio rex -nimellä twiittaava rouva on Field Museossa asustava tyrannosaurus T-Rex fossiili.  Sue nousi somekuuluisuuteen Field Museon lanseerattua hashtagin #sueonthemove seuraamaan Suen muuttoa uuteen häntä varten rakennettuun tilaan. Museo reagoi Suen suosioon perustamalla hänelle oman Twitter-tilin jossa Sue kertoo kuulumisiaan ja ottaa kantaa asioihin ikivanhan fossiilin perspektiivistä. Suella on myös oman Facebook-tili. Sue on antanut Field museolle kasvot ja museo on osannut hyödyntää niitä. Field-museon uusin näyttely on esihistorian kasveista ja eläimistä kertova Sue´s World.

Kasvottomat yritykset tai organisaatiot eivät menesty sosiaalisessa mediassa koska sosiaalinen media kehittyi ihmisten välisen kommunikaation kanavaksi. Jos museon kaapeista ei löydy dinosaurusten luurankoja eikä muitakaan mammuttimaisia hahmoja voi persoonallisempaa otetta somettamiseen hakea mikrovaikuttajien kautta tai/sekä etsimällä teoksista kiinnityskohtia kohdeyleisön elämään.

Oikeiden olemassaolevien (ihmis-)henkilöiden kautta voidaan myös saada someen inhimillisempää otetta. Esimerkiksi Tukholman Fotografiska on menestyksekkääksi pitänyt instaresidenssiä taiteilijoille, jotka ottavat viikon ajaksi Fotografisen instan hoitaakseen. Instafeedi pysyy mielenkiintoisena, sen ääni on aina ihmisen ja julkaisut tavoittavat taiteilijoiden omia yleisöjä Fotografiskan seuraajien lisäksi. Fotografisen vaihtuvatyylinen insta on saanut  208 132 seuraajaa. Toinen suosittu tapa on yhteistyö mikrovaikuttajien kanssa. Mikrovaikuttajat ovat henkilöitä, joilla on paljon seuraajia ainakin yhdessä sosiaalisen median kanavassa tai/ ja suosittu blogi. Mikrovaikuttajia on erilaisten mediatoimistojen listoilla, mutta museoille sopivimman mikrovaikuttajan usein parhaiten löytää museo itse. Huolella valitut mikrovaikuttajat ovat varmasti (kustannus)tehokkain tapa silloin kun halutaan puhutella jotain tiettyä kohderyhmää tai saada aikaan keskustelua.

Jos vanhojen maalausten ja patsaiden henkilöt laulaisivat jotain viimevuosien hittejä, mitä hittejä ne olisivat? Tämän kysymyksen kysyi LACMAn snapchat vastaava Maritza Lerman Yoes itseltään ja tuli luoneeksi palkitun lumipalloefektin aikaansaaneen Snapchat-kampanjan. Etsimällä teoksista kiinnityskohtia kohderyhmän elämään voi räjäyttää pölyt pois museokamaksi mielletystä sisällöstä. LACMAn kampanjan onnistumiseen salaisuus oli kohderyhmän, milleniaalien, maailman ymmärtäminen. Meemi-muoto, tunnetut lyriikat ja oikein valittu kanava yhdisti historialliset teokset milleniaalien elämään hauskalla tavalla.  Vastaavanlainen kampanja olisi tuskin menestynyt yhtä hyvin Facebookissa, missä kohderyhmä ei ole yhtä tarkkaan rajattu. Osalle Fb-yleisöä kuva-teksti yhdistelmät eivät olisi auenneet ja osa olisi saattanut  kokea ne vanhojen maalausten arvoa loukkaaviksi.

Populismilla ja viihteellisyydellä on helppo saada huomiota sosiaalisessa mediassa. Museoiden kaikessa somettamisessa tulisi kuitenkin lähtökohtana olla museon arvot ja jo olemassaolevat sisällöt. Niin Edutainmentiin kuin personointiinkin löytyy monia keinoja, joista paras ei aina ole se jolla saa sosiaalisessa mediassa eniten huomiota.  Karmaisevia historiallisia tapahtumia esittelevä Dungeon London voinee sisältöjensä takia julkaista rankkaakin sisältöä, mutta oheinen twiitti on loukkaava ja osoittaa huonoa makua. Virheiden tekeminen on inhimillistä, mutta sosiaalinen media on virheiden suhteen armoton. Siinä vaiheessa kun Dungeon Londonin somevastaava on painanut nappia julkaistaakseen twiitin, peli on ollut jo menetetty. Sosiaalisesta mediasta on lähes mahdoton saada ongelmallista sisältöä pois, koska oheisen virhearvion kaltaiset julkaisut leviävät minuuteissa laajalle.

Mitä mahtaisi somestara Mona Lisa ajatella somejulkisuudestaan? Ehkä hän hymähtäisi ajallemme jona ihmisten yksityisimmätkin asiat saattavat olla julkisia. Hymyilisi kuuluisaa hymyään tietäen lukuisten Mona Lisa versioiden vain kasvattavan hänen mysteeriään. Ja jonoja Louvreen.

Seuraavassa osassa (22.3) somen käyttökeinoista esittelyssä tarinallistaminen ja elämyksellisyys.

The post Mona Lisa somestarana- museot sosiaalisen median maailmassa 1/3 appeared first on Anu Maria Dufva.

Keskiviikkona kello 3 iltapäivällä, torstaina viideltä ja perjantaina kuudelta aamulla – vastauksia parhaisiin aikoihin julkaista somekanavissa on yhtä monta kuin on tutkimuksiakin. Lisähaastetta postittamisaikojen optimointiin tuo aikavyöhykkeet. Kun kello on suomalasille seuraajillesi kolme iltapäivällä on New Yorkissa kello yhdeksän aamulla. Somen käyttöaikoihin vaikuttaa myös ikä ja elämäntilanne: pikkulapsiperhe ja yötöissä käyvä sinkku elävät todennäköisesti aika erilaisissa aikarytmeissä. Ihan turhaa julkaisuajan kanssa kikkailu ei silti ole. Useamman tutkimuksen läpi pähkäiltyäni mieleen kirkastui lopulta 4 yleistä lainalaisuutta.

1. Facebookia käytetään eniten työaikana

 Facebookin aktiivisimmat käyttöajat paljastavat: facebookissa notkutaan eniten työajalla. Eri tutkimuksissa näytti olevan hämmästyttävä yksimielisyys siitä että paras julkaisuaika on iltapäivällä yhden ja kahden välillä. Samaa mieltä ollaan myös siitä että parhaat päivät ovat keskellä työviikkoa, parhaiksi julkaisupäiviksi mainitaan tutkimuksessa poikkeuksetta joko keskiviikko tai torstai.

Sprouts Socialin melko kattavasta tutkimuksesta  käy ilmi aktiivisempien Facebookin käyttöaikojen (tummimpien palkkien) sijoittuminen viikon keskelle ja päivän keskelle. Keskiviikkona kello 12 ja kello 14 sekä torstaina kello 13-15 ovat parhaat julkaisuajat. Iltaisin ja viikonloppuisin on hiljaisinta

Ettei julkaisuajan optimoinnista tulisi liian helppoa, tutkimus muistuttaa että eri aloilla aktiivisimmat alat ovat erilaisia. Esimerkiksi kasvatusalan yleisö on suureksi osaksi opiskelijoita ja he ovat aktiivisempia selvästi yleisiä aikoja myöhemmin. Eri alojen ajoissa oli melko paljon vaihtelua, muiden alojen taulukoihin tästä

2. Instagrammissa ollaan aktiivisempia työmatkoilla ja työn tauoilla

 Vaikka Instan käyttäjät ovat Facebookin käyttäjiä heterogeenisempi ryhmä iältään on parhaiden julkaisuaikojen välillä silti enemmän hajontaa. Instan viimevuotisten algoritmiuudistusten takia myös Instagrammissa on julkaisuajalla väliä julkaisun elinkaaren tultua lyhemmäksi.

Instagramissa aktiivisempia ollaan aamulla/aamupäivällä kello  9-11  sekä iltapäivällä kello 15-16. Yksi selitys syy  vaihtelevimpiin on aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut käyttötapa. Instaa ei selailla työpäivän lomassa vaan lounaustauoilla ja varsinkin työmatkoilla.

Instan aktiivisimmat käyttöajat vaihtelevat aloittain aivan kuten facebookinkin. Esimerkiksi voittoa tavoittelemattomien yhdistysten seuraajat ovat Sprout Socialin tutkimuksen mukaan hyvin paikalla iltapäivällä, mutta yksi parhaista ajoista on yllättäen myöhään illalla, tiistaina kello 21-22.

3. Julkaise viikolla, pidä viikonloppuna vapaata

Rinnastetaanko Facebookin ja Instan käyttö työhön? Ainakin niitä käytetään selkeästi eniten arkena. Viikonloppuna voi hyvällä omallatunnolla ottaa lomaa someilusta ja säästää etenkin ne mahtavimmat julkaisut keskelle viikkoa. Yksi somekanava vahvistaa säännön. Pinterestiä käytetään selkeästä eniten viikonloppuina. Myös Twitterillä on viikonloppuna muutama käyttöpiikki, jotka ilmeisesti aiheuttaa urheilun seuraaminen kommentointi.

4. Analyysitietosi kertovat juuri sinulle optimaalisesti parhaat ajat julkaista

Optimaalisissa julkaisuajoissa on lopulta kyse siitä millä alalla olet ja millaisia seuraajasi ovat. Siksi ne kaikkein parhaat julkaisuajat eivät löydy laajoistakaan sometutkimuksista vaan omien sivujesi analyysitiedoista Valitettavasti facebook ja Instagram antavat niihin pääsyn vain julkisille/ yrityssivuille. Parhaat ajat saattavat yllättää. Oman Facebook yrityssivuni analytiikka kertoo että sivuni seuraajat ovat parhaiten paikalla kello 9 illalla perjantaisin. Instagram Insightsin mukaan instaseuraajani tavoittaa todennäköisimmin lauantaina kello yhdeksän illalla. Jos parhaiden aikojen kanssa säätäminen ei kiinnosta, mutta haluat silti optimoida julkaisujesi näkyvyyden kannattaa avuksi ottaa ajastaminen ja ajastusohjelmat. Suurin osa ajastusohjelmista laskee automaattisesti käyttäjän parhaat ajat julkaista ja ehdottaa niitä julkaisuajoiksi. Oma aktiivinen someaikasi voi olla vaikka aamuyöllä sunnuntaina mutta julkaisusi saavat silti optimaalisen näkyvyyden.

The post Parhaat ajat julkaista Facebookissa ja Instagramissa appeared first on Anu Maria Dufva.

Tietosuojamurtoja, salaisia koukuttavia algoritmejä, uhkia demokratialle ja tutkimustietoa somen haitallisista vaikutusta mielenterveyteen, vuosi 2018 sai monet vakavasti pohtimaan Facebookin jättämistä tai ainakin somepaastoa. Vaakakupin toisella puolella painaa huoli ulkopuolelle jäämisestä, siitä miten tulla toimeen ilman Messengeriä ja Facebookissa jaettuja kutsuja ja tietoja tapahtumista. Ollako vai eikö olla somessa ei ole monelle luovan alan työläiselle edes kysymys. Somessa on oltava koska (ainakin vielä) verkostot ovat siellä, yhteydenpito tapahtuu enimmäkseen somen kautta ja some on tärkeä kanava oman taiteen näkymiselle. Toisaalta monilla, itseni mukaan lukien, kuluu someiluun kohtuuttomasti aikaa. Aikaa jonka voisi käyttää paljon tehokkaammin. Varsinkaan Facebookissa luuhaaminen ei myöskään tuo yleensä inspiraatiota tai  luovaa oloa.

Kuvittele että olet juuri täyttänyt 13-vuotta ja ovet somebaariin aukeavat. Baari on auki 24/7 ja seuraa sinua taskussasi tai veskassasi minne ikinä menetkin. Somebaarissa on aina tuttavia ja keskusteluita joihin voit osallistua tai olla osallistumatta. Tarjoilut ja keskustelut on kustomoitu juuri sinun mieltymyksiin sopiviksi ja mahdollisimman koukuttaviksi. Kuten todellisen elämän baarissakin myös somebaarissa on useimmille virkistävää käydä joskus; on mahdollista käydä inspiroivia keskusteluja, jakaa ajatuksia, tavata mielenkiintoisia ihmisiä.  Oleellista kuinka usein käy, mitä tekee, keitä tapaa. Boheemin rappiotaiteilijan myytti on romantisoitu ja ajassa eltaantunut. Mikäli esimerkiksi Toulouse-Lautrec, Van Gogh ja Gauguin todella saivat luomisvoimaa absintin huuruisista illoista, niin hummailu oli rahan ja ajan rajaamaa. Taskussa kulkeva somebaari on saatavilla joka hetki jona tylsyys uhkaa. Luovuudelle on todettu myös tylsät hetket tärkeiksi, ilman tylsyyttä olisi ns. rappiotaiteilijoidenkin moni merkittävä teos olisi voinut jäädä syntymättä.

Mieti hetki sitä miten käytät somea kännykältäsi; kuinka paljon, mitä sovelluksia, kuinka suuri osa käytöstä on hyödyllistä? Jos esimerkiksi Facebookin käyttösi on pelkkää räppäilyä ja ajan tappamista

1. Poista Facebook kännykältä

• Jos et tule toimeen ilman messengeriä, voit ladata pelkän Messengerin yksinään. On hyvä kuitenkin muistaa että arkaluontoisista, henkilökohtaisista asioista viestimiseen on turvallisempaa käyttää palvelua, jolla ei ole pääsyä viestin sisältötietoihin. ( Esimerkiksi Whats Appia tai vanhaa kunnon tekstiviestiä.)
• tapahtumissa mukana pysymiseksi lataa puhelimellesi FB:n Local sovellus. Sovellus kärsi alkukankeuksista, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan sillä pysyy nykyään hyvin kärryillä kutsuista ja mielenkiintoisista tapahtumista. Matkustaessa paikallisista riennoista jopa paremmin kuin perinteisellä Facebookilla. 

Piip joku kommentoi kanssasi samaa fb julkaisua, piip ystäväsi julkaisi Instassa pitkästä aikaa, piip Pinterest lisäyksesi tallennettiin, piip, piip, piip…Jos puhelimesi piippailee, ynähtelee ja vaatii jatkuvaa huomiotasi silloinkin kun pitäisi keskittyä

2. Estä push ilmoitukset.

• Puhelimen asetuksissa voit määritellä mitkä sovellukset saavat lähettää ilmoituksia ja mitkä ei. Oman puhelimeni kitinä vaikeni huomattavasti kun push ilmoitusten lähettämislupa jäi vain Messenger viesteille, tekstiviesteille, Whats Appille ja Wilmalle. Tärkeisiin ilmoituksiin on myös helpompi reagoida kun ne eivät huku piippaustulvaan.

Mitkä sovellukset syövät aikaasi eniten? Unohdutko Instaan tai pelaamaan Clash Royalea? Jumiudutko katsomaan TikTokin #tanssihaasteita tai seuraamaan Twitteriin vänkäämistä? Keskimääräinen älypuhelimen omaava amerikkalainen viettää päivästään 3 tuntia 40 minuuttia puhelimellaan, ajasta arviolta alle 30 minuuttia on hyötykäyttöä. Ole viisaampi.

3. Aseta aikaavieviin somesovelluksiin aikarajoitukset.

• Uusimmissa Facebook ja Instagram sovelluksissa on yhtiön mukaan mahdollisuus seurata ajankäyttöä sovelluksissa ja rajata sitä. 
• Selkeämpi tapa on erilaiset appsit, joita on moneen lähtöön. On appseja jotka seuraa ja laskee käyttöäsi  kuten esimerkiksi Your time. Löytyy appseja joissa voi asettaa muistutuksia, rajoituksia ja estoja sovellusten käytölle kuten Momentissa.  Viihteellisimmissä sovelluksissa voi esimerkiksi kasvattaa metsää ajalla jolla on puhelimelta poissa tai kilpailla muiden kanssa siitä kuka on somessa vähiten. 

Sosiaalinen media on hiipinyt elämiimme pikkusormea pitkin. Jos some ilmestyisi nyt elämäämme tyhjästä ja sanoisi ”vien noin 2 h ajastasi joka päivä, annan sinulle hieman verkostoitumista, näkyvyyttä ja vähän viihdykettä, roppakaupalla turhautumista, itsetunnon heikkenemistä ja ai niin, meinasin unohtaa, vien yksityisyydensuojasi ” vastaisi moni tarjoukseen kiitos ei. Some on luikerrellut isoon osaan elämäämme pikkuhiljaa ja on nykyään niin iso osa arkeamme että on vaikea olla ilman sitä ilman. Kuulun itse siihen suureen laumaan joka lähes huomaamatta eksyy someen ”vähän hengailemaan” ja hups, aikaa kuluikin paljon enemmän kuin oli tarkoitus. Some käyttää tätä meidän laumaamme, sen sijasta että me käyttäisimme somea. Tilanteen haltuunottamiseksi tarvitaan suunnitelmallisuutta,  somen ilojen ja hyötyjen maksimointia ja haittojen minimointia. Harva menee baariinkaan ilman mitään ajatusta siitä kuinka kauan viipyy, keitä tapaa ja mikä on illan suunnitelma.

4. Opettele käyttämään somea omilla ehdoillasi

• aseta käytölle tavoitteet päättämällä
  • mitä some kanavia haluat käyttää
  • Mihin tarkoitukseen
  • mihin aikaan päivästä käytät somea
  • …vai minä päivinä viikosta
• hallitse käyttämiesi ohjelmien tekniset säädöt
  • säädä yksityisyysasetukset sinulle mieleisiksi
  • ja Facebookin Uutisasetukset 
  • ajasta postauksesi niin että voit hoitaa koko viikon postaukset minimiajassa

Kurinalaisempaa somedieettiä kaipaaville suosittelen avuksi yllä mainittuja somen käyttöä rajoittavia appseja. Mikäli niiden testailu kiinnostaa, ota yv:llä yhteyttä. Kartoitan juuri tarjontaa erottaakseni jyvät akanoista  ja ihmiskoekaniinit ovat tervetulleita. Jos kerrot mihin ensisijaisesti haluat apua niin etsin appsien viidakosta juuri sinulle sopivan ehdokkaan.

Iloista sometteluvuotta, kippis kohtuukäytölle & hyvällä tavalla tylsille hetkille!

The post Somevapaampi 2019? appeared first on Anu Maria Dufva.

Hashtagit ovat portteja, opaskylttejä ja luotijunia jotka tuovat julkaisulle näkyvyyttä. Niinpä niitä tulisi olla vähintään 7, mielellään 11 tai enemmänkin. Pitkä risuaitarimpsu näyttää monien mielestä postauksessa raskaalta ja mainosmaiselta. Esteetikon ratkaisu on sijoittaa hashtagit ensimmäiseen kommenttiin. Lopputulos on tekstistä riippuen kertomuksellista tai minimalistista kuin munan valkoinen pinta.

Hashtagit kommentteihin:

+ selkeämpi tekstikenttä

+ tekstin sanoma paremmin esiin

+ ensimmäisen kommentin jälkeen hashtagit ei näy lainkaan

+ testin mukaan postaukset joissa hastagit kommenttikentässä saa 19,37% enemmän kommentteja

– hankalaa: hastagit lisättävä postauksen jälkeen, ei voi ajastaa etukäteen

– Jos hashtagit jatkuvasti vain kommenteissa ja jokseenkin samoja Insta voi tulkita väärinkäytöksi ja sulkea tilin määräajaksi

Agora Pulsen tutkimuksessa todettiin hashtagien tekstissä suoriutuvan paremmin kaikilla muilla mittareilla paitsi kommenttien määrällä mitattuna. Tekstin sisään tai sen perään sijoitetut hashtagit voi myös sopia tyyliin, esimerkiksi brändätyt hashtagit ja omaan taiteilijanimeesi liittyvä hashtag on hyvä olla esillä. Joskus on hyvä olla hajoittamatta kokonaisuutta: kana-vaihtoehto tarjoaa kaiken samassa paketissa sulkineen päivineen.

Hashtagit tekstissä

+  helpompi tapa

+ toimii myös etukäteen ajastuksissa, esim. Tailwindissä

+ tykkäyksiä testissä 9.84% enemmän kuin postauksissa joissa hashtagit kommenteissa

+ tavoitettavuus 29.41% korkeampi kuin postauksissa joissa hashtagit kommenteissa

– Näyttää raskaalta

– -voi haitata tekstin lukemista

Erot ja testissä olivat melko pieniä, hashtagien sijoituksessa on algoritmien optimointia enemmän kyse tyyliseikoista. Pelkistettyä tyyliä ei kannata  tyyliä ei kannata pilata kasalla risuaitoja. Laiskempi varman päälle pelaaja sijoittaa hashtagit tekstiin. Ettei valinnasta tule liian helppoja, niin jokeriksi kolmas vaihtoehto. Tipu.  Munan ja kanan parhaita puolia yhdistelevän tipun teet näin: lyö varsinaisen kuvaavan tekstin jälkeen rivinvaihtoa ja sitten pistettä, tähteä tai muuta merkkiä. Toista kaksi kertaa tai enemmän. Lisää hashtagrimpsu kolmen tai useamman #tyhjän” rivin jälkeen. Instagram ei näytä tekstiä kolmen tyhjän rivin jälkeen ellei katsoja klikkaa ”lue lisää” banneria. Teksti erottuu ja on selkeä, hashtagit on silti kohdillaan ja teho optimaalinen. #Tipitii!

The post Hashtagit tekstikenttään vai kommentteihin? Muna vai kana? appeared first on Anu Maria Dufva.

Algoritmejä verrataan usein resepteihin.  Algoritmeissä, kuten resepteissäkin, on kyse listasta tietyssä järjestyksessä olevia ohjeita/sääntöjä. Sääntöjen tavoitteena on ratkaista jokin ongelma, esimerkiksi leipoa herkullinen leipä. Jos somen algoritmi olisi kokonaisuudessaan resepti, reseptin tavoitteena olisi valmistaa mahdollisimman koukuttava addiktio. Tähän päästäkseen esimerkiksi Facebook on luonut jokaiselle käyttäjälle oman, juuri hänen koukuttamiseensa tarkoitetun reseptin. Perusidea on jokaisen reseptissä kuitenkin sama: Sekoitetaan iso määrä käyttäjästä kerättyä dataa isoon määrään muista samankaltaisista käyttäjistä kerättyä dataa. Mausteeksi lisätään ripaus satunnaisuutta pitämään mielenkiinto yllä.

Piilaakso rakastaa algoritmi-sanaa koska luo se luo mysteerisyyttä somen koodien ympärille. Algoritmeissa ei sinänsä ole mitään uutta, matemaatikot ovat käyttäneet niitä Eukleideen keksimästä ns. Eukleideen algoritmistä lähtien. Algoritmit ovat osa arkeamme; algoritmi suosittelee Spotifysta mieltymyksiisi perustuvia kappaleita, auttaa löytämään halvimman lennon lomakohteeseen ja ehdottaa Tinderistä seuraa.

Me käytämme algoritmeja, mutta myös algoritmi käyttää meitä: Google, Facebook ja Instagram keräävät tietoa klikkauksistamme, tykkäyksistämme, jopa siitä kuinka kauan olemme pysähtyneet jonkin postauksen, uutisen tai mainoksen äärelle. Olemme algoritmien raaka-ainetta, halusimme tai emme. Keräämiään tietoja algoritmit käyttävät muokatakseen henkilökohtaisia algoritmejamme vielä koukuttavammiksi, mutta myös muokatakseen yleisiä algoritmeja. Osa algoritmeistä on ns. koneoppivia ja erittäin taitavia siinä: erään tutkimuksen mukaan algoritmi osaa ennustaa somekäyttäytymisesi paremmin kuin puolisosi tai ystäväsi. Facebookin algoritmi osaa arvioida myös käyttäjän tunnetilan hämmästyttävän tarkasti. Se miten se tämän kaiken tekee on mysteeri jopa Zuckerbergille. Itseoppivuus, jatkuva tiedon keruu ja sen myötä muuttuminen tekee algoritmeistä niin omalakisia ja monimutkaisia ettei algoritmien kehittäjätkään tunne niitä.

Miksi meidän sitten tulisi tietää jotain somen algoritmeista? Algoritmeihin on tietoisesti ohjelmoitu satunnaisuutta koska se auttaa koukuttamisessa. Ihmisaivot etsivät satunnaisuudesta jotain tarkoitusta, logiikkaa sille miksi jostain toiminnasta seuraa palkinto, toisesta rangaistus. Algoritmien takaa tällaista logiikkaa ei löydy, satunnaisuus on mukana vain satunnaisuuden takia, koukuttamisen takia, rahan takia. Koska algoritmit muokkaavat, suodattavat, rakentavat ja manipuloivat meidän maailmaa, on ihmisten hyvä tietyllä tasolla ymmärtää niitä. Ymmärtää että algoritmi ei itsessään ole tyly tai suopea, se vain ratkaisee ongelmaa jota varten se on kehitetty. Oleellisempaa on kysyä kuka algoritmeja hallitsee, kuka niitä tekee, miksi ja kenelle.

Jos algoritmin annetaan olla kuningas, on se sokea sellainen. Somen algoritmeja tuskin on ohjelmoitu lisäämään vihapuhetta tai luomaan toisiaan ymmärtämättömiä kuplia. Algoritmit on ohjelmoitu palkitsemaan reaktioista, mitä voimakkaammista, sen parempi. Ne on ohjelmoitu tarjoamaan sisältöä pohjautuen käyttäjän mieltymyksiin. Näin toimiessaan ne huomaamattaan kaventavat käyttäjien maailmankuvaa ja helpottavat esimerkiksi rasististen viestien esillepääsyä ja leviämistä. Jokainen hyvä kokki tietää että pelkkä reseptin orjallinen noudattaminen ei takaa onnistunutta lopputulosta, tarvitaan maistamista ja ripaus rakkautta. Facebook yrittääkin parhaillaan korjata algoritmejään ”inhimillistämällä” niitä. Somen algoritmien reseptissä on kuitenkin lähtökohtaisesti niin paljon vikaa ettei  ihan pikku viilailut auta.

The post Algoritmin anatomia appeared first on Anu Maria Dufva.

1. Aloita! Aikaansaavana naisena Pia perusti samantien henkilökohtaisen Pinterest-tilin johon lisäsi kotisivunsa yhteystiedoiksi. Luovan alan ammattilaisen kannattaa kuitenkin valita yritystili jo imagollisista syistä. Yritystili on ilmainen, se tarjoaa analyysitietoja, yrityssivu on mahdollista linkittää suoraan omaan sivustoon ja sivulle on mahdollista lisätä ns. rich pinnejä. https://business.pinterest.com/en/creating-your-account

2. Bio! Tee hyvä biografiateksti linkillä kotisivuusi, tai muuhun sinulle tärkeään sivustoon. Biossa on hyvä kertoa ammattilaisuutensa ja lyhyesti millaista taidetta teet.

Pian Pinterest etusivusta lyhyellä esittelytekstillä ja kotisivun osoitteella

3. Taulut! Siinä missä Instagram on taiteilijalle virtuaaligallerian seinä, Pinterest on portfolioiden kokoelma. Jokaista Pinterest taulua voi ajatella omana portfolionaan joilla on oma kohderyhmänsä. Pia oli aloittanut Instagraminsa kokoamalla Pinterestistä nimellään löytyvät kuvat yhteen tauluun. Pohdittuamme Pian kanssa taulujen jaottelua päädyimme Pian käyttämien tekniikoiden mukaiseen jaotteluun. Esimerkiksi Masking tape sculptures, Thread sculptures, Clay art ja Plywood sculptures saanevat oman taulunsa. Koska Pinterest ei ole perinteinen sosiaalinen media teoskuvat riittävät, kuvia taiteilijasta ei tarvita muualla kuin biossa. Omien teosten lisäksi voi pinnailla itseä inspiroivilta taiteilijoilta taulun tyyliin sopivia kuvia ja lisätä ”work in progress” -kuvia. Jos opetat, myös kurssimateriaaliin liittyviä kuvia ja oppilaiden töitä voi (luvalla!) lisätä. Parhaimmillaan taulu on tyylinäyte.  Taulut voi halutessaan järjestää taulun osioiden avulla ja omaa taidetta inspiroimaan voi myös koota salaisia tauluja, jotka näkyvät vain käyttäjälle itselleen. (kuva tauluista Claire Desjardins)

Kuvataiteilija Claire Desjardinsin taulujaottelua, yksi taulu omistettu hänen taiteelleen, toinen inspiraatiokuville, kolmas Behind the Scenes kuville.

4. Opasteet! Pinnausten tiedot eli avainsanat, luokka ja osoite. Avainsanat tekstiosuudessa ovat kuin hashtagit instassa: ilman niitä kiinnostuneet eivät löydä taiteesi luo.Oleellista on aina tarkistaa mille sivulle kuvan osoite johtaa. Männikön pinnaamista kuvista löytyi muutamia, jotka johtivat uutiseen tai blogitekstiin jota ei enää ollut. Näiden osoite on parasta vaihtaa omaksi kotisivuksi. Pia pohti myös sitä, että laittaisi taidelainaamon niiden teosten osoitteeksi jotka sieltä saatavilla. Jos löytyy sivu jolta pinnattavan teoksen voi ostaa (tai lainata) kannattaa ehdottomasti valita tämä sivu osoitteeksi. Pinnaukseen voi lisätä myös ostamista helpottavan rich pin -lisäyksen. (lisää: https://business.pinterest.com/fi/rich-pins)

vasemman yläkulman kynästä pääsee muokkaamaan tekstejä

vasemman yläkulman kynästä pääsee muokkaamaan tekstejä

Pinterestiä käyttää tällä hetkellä 250 miljoonaa ihmistä maailmassa. Aasilaiset ovat vasta löytämässä Pinterestiä ja Pinterestin käyttäjien uskotaan nousevan lähivuosina rajusti.  Pinterestin käyttäjät ovat muita sosiaalisen median käyttäjiä koulutetumpia ja varakkaampia. Yli puolet käyttäjistä on ostanut jotain Pinterestistä löytämäänsä. Luovan alan ammattilaisistapinterest sopii sellaisille joilla on halu myydä teoksiaan ja sivu jolta myydä. Pinterest on oiva myös ohjaamaan ihmisiä kotisivulle. Kun Pialta kysyy mitä iloa hänelle on Pinterestistä tähän mennessä ollut, hän arvioi vaikeaksi sanoa mitkä yhteydenotoista ovat tulleet juuri Pinterestin kautta. Pia epäilee että Pinterestillä ollut osuutta erääseen teoskyselyyn Kiinasta, Pian töiden esittelyyn Meksikolaisessa taidelehdessä ja näyttelykutsuun Comossa. Oikein käytettynä Pinterest vaikuttaa avaavan muitakin kuin tonttuovia.

Lisää luettavaa:

Yleisiä ohjeita taiteilijalle: https://theabundantartist.com/pinterest-buyers/

Menestystarinoita:

https://www.artworkarchive.com/blog/7-fine-artists-you-should-follow-on-pinterest

Miten museot käyttävät Pinterestiä: https://business.pinterest.com/en/success-stories/tate

The post Pinterest; tonttuovien tekovinkkejä vai taiteen pinnalle pinnailemisen työkalu? Pinterest vinkkejä ja  kuvanveistäjä Pia Männikön Pinterest-kokemuksia. appeared first on Anu Maria Dufva.

Voiko podseista olla mitään iloa yksittäiselle somenäkyvyyttä taiteelleen haluavalle taiteilijalle tai muille kulttuurin parissa toimijoille? Mielestäni on ja ei. ole.  Ei jos tavoitteena on saada Instagramissa nostetta esimerkiksi uutta teoskuvaa koskevalle postaukselle. Vaikka podseilla voikin ehkä hieman nostaa orgaanista näkyvyyttä hyödyt ovat pieniä verrattuna podsien vaatimaan aikaan. Merkittävä noste ja pääsy esim. trendaaviin postauksiin vaatii niin monia tykkäyksiä ja kommentteja että on kuuluttava joko useampaan podsiin tai mm. Telegramista löytyviin ammattimaisempiin podseihin. Vaikka tämän tyyppisiin podseihin liittyminen tuo paljon tykkäyksiä, ongelma on se että tykkäykset näyttävät epäaidoilta, ostetuilta. Ammattimaiset podsit eivät myöskään tuo juurikaan lisää seuraajia koska tykkäykset lisätään automaattisesti ja kohderyhmä on väärä. Uskon että sama aika käytettynä esimerkiksi osuvimpien hashtagien pohtimiseen tuo paremman tuloksen. Instagrammim podseista voi olla iloa jos oikeasti kaipaa kommentteja teoksiinsa tai hakee näkyvyyttä pienessä rajatussa yleisössä johon podsin muut jäsenet myös kuuluvat.

Yksi podsien käyttötapa kuitenkin sopii taidesomeiluun ja marraskuiseen suomeen kuin Amos Rexin pyöreät valoikkunat Narinkkatorin kupeeseen. Facebook & podsit & kulttuurikeskustelut. Vaikka podsit kehitettiinkin Instaan (teinejä ei Fb kiinnosta), podsien mekanismi toimii paljon tehokkaammin Facebookissa. Instan algoritmit painottavat edelleen postausten suosiota enemmän kuin henkilökohtaisia tykkäyksiä. Myös yleisöt ovat erilaisia, Instassa rajaamaton, Facebookissa rajattu. Useimmilla meistä lienee kokemuksia fb-postauksista jotka jääneet pariin tykkäykseen kunnes muutama on innostunut kommentoimaan ja simsalabim: postaukselle sataa tykkäyksiä.  Syy on yksinkertaisesti se että nykyisillä algoritmeillä postauksesi näkee maksimissaan 10% fb-kavereistasi. Kun postaus saa tykkäyksiä ja sitä vieläkin arvokkaampia kommentteja algoritmit havahtuvat ”hei täällä tapahtuu jotain mielenkiintoista!” ja näyttävät postaustasi useammille.

En varmaan ole ainoa joka kaipaa fb feediinsä Kantokorven päivityksiä ja hänen seinällään käytyjä kulttuurikeskusteluja. Kantokorvella oli harvinaisen laaja ja pikkukuplia rikkova fb-kaveripiiri sekä kyky kirjoittaa sisällöllisesti antoisia ja viihdyttäviä fb- postauksia. Ehkä Kantokorven fb-tarjosi myös matalan kynnyksen kanavan osallistua, sellaisillekin jotka harvoin tekivät omia postauksia fb:hen. Kantokorpi aloitti aikana jona algoritmit olivat suopeampia ja saavutti sellaisen aktiivisen seuraajaporukan joka nosti postaukset hyvin näkyviin. Toisaalta Otson fb-feedi osoitti myös Suomen kulttuurisomen vahvuuden ja heikkouden: sen pienen koon. Suomessa Facebookissa on edelleen oikeasti mahdollista tavoittaa paljon niistä ihmisistä jotka jakavat mielenkiinnon samoihin kysymyksiin. Kukaan tuskin kykenee Kantokorveksi Kantokorven paikalle, mutta kaikille kulttuurikeskusteluja kaipaaville ja fb:n algoritmeihin turhautuneille podsit tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon. Ketä sinun podsiis voisi kuulua? Kokoamalla 5-15 suunnillen samoista asioista kiinnostunutta podsiin saat itsellesi tärkeät asiat näkyville ohi nihkeiden algoritmien. Ja teet somemaailmaa askeleen paremmaksi. Tämä kaikki ilman pakkoa lähteä ulos pimeään verkostokokkaroimaan, jakamaan kömpelöitä poskisuudelmia ja puoliväkinäisiä hymyjä.

Ps. En lupaa briljantteja kommentteja, mutta otan mielellään vastaan kutsuja kivoihin podseihin!

The post Podsit – eli mitä teineillä ja delfiineillä on annettavana Kantokorven jättämään aukkoon somen kulttuurikeskusteluissa appeared first on Anu Maria Dufva.

Facebook on yritys. Ja se haluaa tehdä voittoa. Facebook tekee voittoa myymällä huomiota/ aikaa, sinun aikaasi. Zuckerberg ilmaisee asian niin että fb:n algoritmin uudistukset tähtäävät siihen että käyttäjät näkisivät enemmän merkityksellistä sisältöä. Niinpä fb on luonut ns. älykkään algoritmin perustuen käyttäjän toimintaan fb:ssä: tykkäyksiin, klikkauksiin, kommentteihin, ja suosittuihin aihepiireihin.  Algoritmin tavoitteena on koukuttaa mahdollisimman hyvin, saada enemmän huomioaikaa. Jos uskot tietäväsi älykästä algoritmiasi paremmin sen mitä haluat fb:ssä nähdä ja mitä et kannattaa algoritmit ottaa koulutukseen.

Ensiksi kannattaa kertoa algoritmeille millaisia postauksia haluat fb-syötteessäsi nähdä. Teet tämän muokkaamalla uutisasetuksista sitä, keitä ja mitä haluat ensisijaisesti seurata. Voit valita n. 30 ensisijaisen seuraamisen kohdetta. Nämä voivat olla henkilöitä, uutissivustoja, yrityksiä, järjestöjä, ryhmiä tai organisaatioita.

Läheisten henkilöiden lisäksi myös tilit joissa käydään itsellesi mielenkiintoista aiheista keskustelua kannattanee varustaa tähdellä.

Ikävämpi, mutta yhtä tärkeä homma on karsia pois turhia seurattavia. Jos Konmaritus on tuttua sen taktiikkaa voi hyvin soveltaa. Kyse on siivouksesta: Säilyttää fb-tililläsi vain ne seurattavat joiden seuraaminen tuottaa sinulle iloa tai jotain muuta säilyttämisen arvoista. Seuraamisen lopettaminen ei näy lopettamisen kohteelle eikä kenellekään muullekaan itseäsi lukuunottamatta.

Jos kaipaat uudenlaista sisältöä voit valita uusia kohteita Facebookin uutisasetuksissa ehdottamista sivustoissa. Nämä suositukset perustuvat tietenkin taas fb:n omiin algoritmeihin, siihen mistä fb päättelee sinun olevan kiinnostunut. Sille joka haluaa kupliensa ulkopuolista seurattavaa suosituksilla on vähän annettavaa. Eräs ystäväni kertoi välillä käyvänsä tykkäämässä esimerkiksi perussuomalaisten ja maanpuolustusintoilijoiden sivustoista ”huijatakseen” fb:n algoritmia. Huijauksen seurauksena fb syötteeseenkin  varmasti päätyy uudenlaista luettavaa…

Toinen oppitunti algoritmeillesi koskee mainoksia. Fb:ssä Mainoksia ei voi ikävä kyllä välttää mutta siihen voi vaikuttaa millaisia mainoksia näkee.

Mainosasetuksiin pääsy on ehkä tahallaan tehty hieman mutkikkaaksi. Helpoiten niihin pääsee klikkaamalla kolmea palluraa jonkun näkemäsi mainoksen ylälaidassa.

Jos koet stalkkaamiseksi mainosten näkymisen samasta aiheesta mistä olet juuri googlallut, niin sen voi estää mainosasetuksissa. Mikäli et halua kohdennettua mainontaa lainkaan kannattaa ruksata pois myös omien demografisten tietojen käyttö. Tämäkään ei poista mainoksia, muuttaa vaan mainosten aiheet sattumanvaraisemmiksi.

Mainosasetusten viimeisen kohdan ruksaaminen pois kannattaa aina ellet halua nimelläsi mainostettavan tyyliin ”fb kaverisi anarkistinen algoritmi tykkää sivusta Varusteleka.”

Asetusten säätäminen asettaa rajat fb-algoritmeillesi. Algoritmien kouluttaminen mieleiseksi on kuitenkin tehokkaimmillaan jatkuvaa toimintaa.  Antamalla palautetta koko ajan fb:ssä ollessasi muokkaat algoritmejä . Opettele käyttämään postausten oikean yläkulman palleroita yhtä aktiivisesti kuin vasemman alakulman tykkäysnappulaa; jäädytä, älä seuraa, näytä vähemmän tämänkaltaista, piilota mainos jne.

Onko algoritmin koulutus vaivan arvoista? Oman kolmen viikon ihmiskokeeni perusteella on. Syötteessäni on enemmän sellaisia postauksia joita tekee mieli kommentoida tai ainakin lukea niiden herättämä keskustelu. Tyhjänpäiväisten uutisten sijasta tähdellä merkkaamani Hootsuiten ja Social Media Examinerin uutissivustot paitsi kertovat uusinta tietoa somen saloista myös  johdattavat minut takaisin työasioiden pariin. Mainokset ovat vähentyneet. Feedin toinen postaus on aina mainos, muuten en näe mainoksia lainkaan. En tiedä miksi, ehkä kuulun harvempaan kohderyhmään..? Ikävää on se että näen postauksia entistä harvemmilta ihmisiltä, epäilen tämän osaksi johtuvan siitä että useat valitsemani ihmiset ja sivustot postaavat suhteellisen harvoin. Samat postaukset myös toistuvat useammin kuin ennen. Yllättävin seuraus on se että fb:ssä lorvailuni on tullut vähemmän passiiviseksi, kysymys siitä mitä haluan seurata ja mitä en, ja onko tämä mielekästä on jatkuvasti läsnä. Summa summarum: Viihdyn Facebookissa paremmin mutta lyhyempiä aikoja. Olisi kiva kuulla muiden algoritmin kurittamista harrastaneiden kokemuksia.

The post Näin koulutat algoritmisi appeared first on Anu Maria Dufva.

Ajastamisohjelmat säästävät aikaa ja auttavat julkaisemaan juuri siihen aikaan kun seuraajia on eniten paikalla. Ohjelmia löytyy eri tarkoituksiin ja monessa eri hintaluokassa. Ajastamisohjelmaa valittaessa on hyvä ainakin pohtia hetki mitä kanavia käytät ja mitä haluat käyttää? Kuinka usein aiot postata? Kiinnostaako sinua analyysitiedot: mistä päin maailmaa seuraajasi tulevat, minkä ikäisiä he ovat vai kaipaatko pelkkää ajastamista?

Ohessa yhteenveto ajastamis- & somen hallintaohjelmista joihin olen perehtynyt (Laterbro, Buffer, Hootsuite, Tailwind) ja joihin aion perehtyä (Postcron, Social Oomph). Kaikki ovat tarjonnan halvimmasta päästä ja tarjoavat kokeilun ilmaiseksi.

Laterbro / https://twittimer.com/?r=laterbro

• ilmainen kolmelle kanavalle (Fb, Twitter &linkedin) joihin mahdollista ajastaa 10 postausta, pro-versio 7 dollaria kuussa
• helppo käyttää
• Twitter, Facebook, linkedin, maksusta myös muita
• 24h neuvonta
• liiankin yksinkertainen, vähän muita kuin ajastamisominaisuuksia
• minimalistille

Buffer / https://buffer.com

• riisuttu versio jatkuvasti ilmainen
• toimii kaikissa tärkeimmissä some-kanavissa: fb, instagram, twitter, Linkedin, maksullisessa versiossa myös pinterest
• ilmaisversiossa voi valita käyttöön näistä 3 kanavaa ja kuhunkin voi ajastaa 10 postausta
• maksetussa versiossa myös analyysitietoja
• erinomainen puhelin sovellus
• puhelimen kautta postaajalle ja pennin venyttäjälle, ehdottomasti paras testaamistani ilmaissovelluksista

Postcron/ https://postcron.com

• 7 päivän ilmainen kokeilu, sen jälkeen 8 dollaria kuussa
• toimii fb, instagram, twitter, Linkedin, ja pinterest
• Lisää automaattisesti halutessa yksilöidyn vesileiman postauksiin, ominaisuus joka kiinnostanee monia kuvataiteilijoita
• Suunniteltu näyttämään fb-sivulta; jos olet haka käyttämään fb:tä, postcronin käyttö luonnistunee helposti
• Kuvien omistusoikeudesta tarkalle ja fb-fanille

Tailwind/ https://www.tailwindapp.com/blogger-small-business

• Ensimmäiset 30 postausta ilmaisia
• Kanavina pinterest ja Instagram
• Helppo käyttää
• Ajastaa postaukset automaattisesti ideaalisiin aikoihin
• Jonkin verran analyysitietoja
• oiva bloggaajille ja pienyrittäjille

Hootsuite / https://hootsuite.com

• 30päivän ilmainen kokeilu, sen jälkeen 19 dollaria kuukaudessa. Voittoa tavoittelemattomille yhteisöille puoleen hintaan
• monipuolisin: fb, instagram, twitter, Linkedin, pinterest ja youtube
• Käyttö vaatii hieman perehtymistä, mutta sisältää suunnilleen kaiken tarvittavan, myös analyysitiedot
• Helppo muokata viestejä eri kanaviin sopiviksi
• Käyttää Tailwindiä Pinterestin ja Instagramin ajastamiseen
• Useita kanavia käyttäville sekä videotaiteilijoille ja muusikoille, oma suosikkini (ehkä siksi että ensimmäinen jota opin käyttämään).

Social Oomph / https://www.socialoomph.com

• Twitter-osuus ilmainen tietyin rajoituksin jatkuvasti, kaikkien ominaisuuksien 7 päivän ilmainen testaus, sen jälkeen 17,95 dollaria
• fb, instagram, twitter, Linkedin, pinterest, blogin saa myös liitettyä
• sisältää analytiikkaa
• Twiittaajille, bloggaajille

Parhaasta ajastamissovelluksesta löytyy yhtä monta oikeaa mielipidettä kuin Sauli Niinistön muotokuvasta. Kokeilemalla löytynee se jonka näppituntuma ja estetiikka miellyttää eniten. Kuulen mielelläni kokemuksianne näistä tai muista ja vastaan kykyni mukaan kysymyksiin!

TallennaTallenna

TallennaTallenna

The post Ajastamisen auvot appeared first on Anu Maria Dufva.

Mahtipontiset juhlapäivät ja kissanristiäiset ovat sosiaalisessa mediassa suosittuja. Juhlapäiviin liittyvissä postauksissa yhdistyvät kaikki tärkeimmät suositun julkaisun kriteerit: yhteisöllisyys, positiivisuus, viihdyttävyys ja informatiivisuus. Useat järjestöt ovat ymmärtäneet merkkipäivien tärkeyden ja perustaneet omansa. Huomenna on Floridan kajakkiklubin 2013 aloittama Mother Ocean Day ja lauantaina World Fair Trade Organizationin 14 vuotta täyttävä Fairtradeday.

Joka päivä ei kannata juhlia somessakaan. Viisas taiteilija tai museon tiedottaja valitsee juhlista itselleen sopivimmat. Surrealismin ja viiksien ystävä voi juhlistaa Dalin syntymäpäivää 11.5 siihen liittyvällä postauksella. Jos teet teipistä installaatioita ei kannata unohtaa kansainvälistä cellophane-päivää 27.5.

Oma lukunsa on ns. viikonpäivämerkkipäivät, kuuluisimpana #tbt eli throw back Thursday. Tbt antaa luvan muistella hurjaa nuoruutta tai lapsuuden sormivärikokeiluja. Kissojen ystäville löytyy lähes joka päivälle oma viikkohashtaginsä, meowmondaysta whiskerwednesdayn kautta caturdayhin.

Aloittelevan taiteilijan kannattaa pitää kalenteria myös Instagramin viikkohaasteista ja kilpailuista. Nopeinta näkyvyyttä tarjoaa Instagrammin oma #WHP  eli Instagram’s Weekend Hashtag Project. Instagram julkistaa joka perjantai viikonloppuhaasteen teeman ja sen hashtagin, esimerkiksi viimeviikonloppuna se oli #whpcolorpop. Parhaat kuvat esitellään Instagramin omalla instasivulla sekä aiheeseen liittyvässä blogissa. Monilla Instagram-gallerioilla on vastaavanlaisia kilpailuja, palkinnoilla tai ilman. Sosiaalisen median juhlapäiväkalenterin alla linkkejä joihinkin tuntemiini, kannattaa googlailla lisää omalta alalta. Onnea haasteisiin, mahtavia juhlia ja  #cheers!

Art Sanity julkaisee tuntemattomien taiteilijoiden töitä. Mukaan pääsee hashtagilla #artsanity. Artsanityn kuraattoorit suosivat erityisesti piirustuksia. Yli 336 000 seuraajaa.

artFido.com  Taidekauppa ja blogi, mukaan voi päästä ottamalla yhteyttä soitteeseen [email protected]. Yli miljoona seuraajaa.

Magic Gallery, Valokuvia, veistoksia, videoita, maalauksia. Tagilla #magicgallery saa heidän kureettoreidensa huomion.

Art of Visuals, värivalokuville, mukaan tagillä #Artofvisuals or #AOV. Yli miljoona seuraajaa.

GALLERY_OF_BW, mustavalkovalokuville, mukaan hashtagilla #gallery_of_bw.

AARTISTIC_DREAMERS, erityisesti piirtäjille ja kuvittajille, yli 110 000 seuraajaa, mukaan hashtagilla #aartistic_dreamers.

ART_SPOTLIGHT, valokuvia ja videoita, 1,3 miljoonaa seuraajaa. #Art_Spotlight hashtahillä mukaan.

Bonuksena vielä yksi palkinnollinen kuukausittainen instakilpailu valokuvaajille. Lisätietoa: https://www.life-framer.com

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

The post Hip hip hurraa: sosiaalisen median merkkipäivät appeared first on Anu Maria Dufva.

Hashtagin syvin olemus ei ole aita vaan enemmin avautuva portti. Portin lisäksi hashtag on opaskyltti tai luotijuna joka vie haluttuun kohteeseen.  Sosiaalisen median hashtag ei ole risuista vaan näkyvyydestä tehty, hashtageillä liität julkaisusi niihin aiheisiin joissa haluat näkyä. Julkaisu ilman riittäviä ja oikeita hashtagejä on kuin näyttely keskellä metsää jonne löytää vain sattumalta eksymällä. Toisaalta liika määrä hashtagejä tekee postauksesta liian painavan, vaikka ärsytyskynnys hashtagien määrään onkin kasvanut koko ajan. Hashtagien suositeltu minimimäärä on 7. Joidenkin tutkimusten mukaan eniten tykkäyksiä saavat postaukset joissa on 11 hashtagiä. Minimi 7, tavoite 11 voisi olla aika sopiva ohje useimmille taiteilijoille instassa.

Mitä nämä hashtagit sitten voisivat olla? Anarkistinen algoritmi laati viereisen infografiikan avuksi hashtag-ahdistukseen. Omat hashtagit on myös hyvä testata hakemalla osumat ennen käyttöä. Hyvä hashtag ei ole liian yleinen ( esim. #girl, #love) mutta ei myöskään liian harvinainen. Hastag jossa vähintään 10 000 ja enintää miljoona osumaa on ihanteellinen. Jos hashtagien näpyttely tuntuu ylivoimaiselta, apuun löytyy appsejä, jotka liittävät usein käytetyt hashtagit automaattisesti. Esim. Tagsdock(iOS) or Favtags(Android). Jos haluat tietää mitkä ovat suosituimmat hashtagit eri aloilta siinä auttaa https://www.tagsforlikes.com. Joskus hashtagien lisääminen kommenttikenttään postauksen alla voi olla tyylikkäämpi ratkaisu. Hyviä vinkkejä saa myös seuraamalla muiden hashtagejä, tietenkin erityisesti anarkistisen algoritmin instatiliä. Hauskaa hashtägäilyä!

The post Taiteilijan hashtagit: Risuaidoista näkyvyyden Eedenin porteiksi appeared first on Anu Maria Dufva.

 ”Ihmisen makuaisti ei kykene kovin monia Lager-pohjaisia oluita erottamaan, koetut makuerot perustuvat mielikuviin.” Tuo kontroversaali lause markkinoinnin pääsykoekirjasta oli ensimmäinen kosketukseni mielikuvamarkkinointiin. Siihen, että maltaiden ohella maistamme Lapin tunturipurojen raikkautta, karhun voimaa tai jääkiekkokullan huumaa. Sosiaalista mediaa varten taitava sisällöntuottaja tietää kuorruttaa mielikuvat kertomuksellisuudella ja tuttavallisuudella. Siksi Some-Karhu huijaa fb-tuttujaan aprillina ja naistenpäivänä toivottaa hyvää naistenpäivää brändin omin kultaisin kirjaimin kirjoitetun Minna Canthlainauksen kera. Karjala jakaa jääkiekko muistoja nostalgisilla urheilukuvilla ja hashtagillä #nevöfoget.

Brändäys ja sisällöntuotanto taiteeseen yhdistettynä ovat sanoja jotka yhdistyvät monen taitelijan mielessä sielun myymiseen saatanalle.  He eivät ole ihan väärässä. On monia mielekkyyteen ja toimivuuteen liittyviä syitä miksi somemarkkinoinnin on taiteen osalta hyvä olla erilaista. Tärkein syy on kuitenkin moraalifilosofinen: taiteen itseisarvo (mitä ikinä se onkin). Taide ei ole litroittain samalla reseptillä valmistuvaa lager-olutta. Taidetta eivät todennäköisesti ole selfieiden ottoa varten perustetun Rabbit Town-museon huonot kopiot Kusaman tai Burdeninteoksista. Taidetta eivät ehkä ole edes raivokkaan somettamisen kautta rikkauteen ja kuuluisuuteen nousseen Ashley Longshoren  glitterillä kuorrutetut maalaukset Frida Kahlosta.  (@ashleylongshoreart).

Harwardin filosofian proffa Michael Sandel jakaa markkinataloudessa vaihdettavat asiat niihin, joilla on sisäistä arvoa ja niihin joilla ei ole. Kapitalismi ei osaa tunnistaa sisäisiä arvoja, ja siksi Sandel uskoo että kapitalismilla on voimaa korruptoida sisäisiä arvoja, vaikkakaan se ei välttämättä tee niin. (Jos esimerkiksi museoiden tehtävä on suojella kulttuuria, tarjota ajateltavaa ja elämyksiä,  Rabbit Town korruptoi museon itseisarvoa mm.tekemällä museosta selfie-kulttuurin palvelijan.) Sandelin mielestä on tärkeää löytää rajat/säännöt kapitalismille itseisarvojen kanssa toimittaessa.

Millaisia rajoja sosiaalisella medialla pitäisi olla taiteen itseisarvon suojaamiseksi? Mielestäni tärkeimmät rajat asettaa se että taiteella on jo sisältö,  pr-toimiston sisällöntuottajien ei pidä sitä keksimän. Se mitä ja miten taiteen (jo olemassa olevista) sisällöistä nostetaan esiin ja avataan on aina tapauskohtaista, riippuvaista sekä taiteesta,  että taiteilijasta. Mielelläni ajattelisin, että taiteen sosiaalisen median kanssa puuhailu on käsityötä, vaikka yleisimmät ohjeet mm. yhtenäisestä tyylistä, suunnitelmallisuudesta, tekniikoiden hallitsemisesta ja kohderyhmien pohtimisesta pätevätkin niin oluen brändääjälle kuin taiteelleen näkyvyyttä etsijällekin.

Miksi taide ylipäätään pitäisi altistaa sosiaalisen median maailmalle, missä brändipirut vaanivat? Kaikesta someilusta kieltäytyminen on sama kuin kieltäytyä mahdollisuuksista näkyä. Mikäli taiteen toimijat pelosta, ylpeydestä tai vaan viitseliäisyyden puutteesta jättäytyvät laadukkaan ja mielenkiintoisen somesisällön jakamisesta, saavat selfieihin erikoistuneet somemuseo-taitajat ja glitteristä sisustustilaustaidetta tekevät yhä isomman osan kulttuurin some-tilasta. Tehtävä on yhteiskunnallinen, mutta myös yksilön etuja palveleva. Ymmärtääkseni useimmat taiteilijat haluavat taiteensa tulevan nähdyksi, jotkut haluavat jopa myydä sitä.  Taiteilijakin kun  tarvitsee tuloja voidakseen vaikkapa mennä sammuttamaan janonsa sillä hyvin brändätyllä lager-oluella.

The post Miksi taide/taiteilija tarvitsee omanlaistansa somea? appeared first on Anu Maria Dufva.