Algoritmi medusa haluaa kivettää käyttäjän somen ääreen mahdollisimman pitkäksi ajaksi
Algoritmejä verrataan usein resepteihin. Algoritmeissä, kuten resepteissäkin, on kyse listasta tietyssä järjestyksessä olevia ohjeita/sääntöjä. Sääntöjen tavoitteena on ratkaista jokin ongelma, esimerkiksi leipoa herkullinen leipä. Jos somen algoritmi olisi kokonaisuudessaan resepti, reseptin tavoitteena olisi valmistaa mahdollisimman koukuttava addiktio. Tähän päästäkseen esimerkiksi Facebook on luonut jokaiselle käyttäjälle oman, juuri hänen koukuttamiseensa tarkoitetun reseptin. Perusidea on jokaisen reseptissä kuitenkin sama: Sekoitetaan iso määrä käyttäjästä kerättyä dataa isoon määrään muista samankaltaisista käyttäjistä kerättyä dataa. Mausteeksi lisätään ripaus satunnaisuutta pitämään mielenkiinto yllä.
Piilaakso rakastaa algoritmi-sanaa koska luo se luo mysteerisyyttä somen koodien ympärille. Algoritmeissa ei sinänsä ole mitään uutta, matemaatikot ovat käyttäneet niitä Eukleideen keksimästä ns. Eukleideen algoritmistä lähtien. Algoritmit ovat osa arkeamme; algoritmi suosittelee Spotifysta mieltymyksiisi perustuvia kappaleita, auttaa löytämään halvimman lennon lomakohteeseen ja ehdottaa Tinderistä seuraa.
Me käytämme algoritmeja, mutta myös algoritmi käyttää meitä: Google, Facebook ja Instagram keräävät tietoa klikkauksistamme, tykkäyksistämme, jopa siitä kuinka kauan olemme pysähtyneet jonkin postauksen, uutisen tai mainoksen äärelle. Olemme algoritmien raaka-ainetta, halusimme tai emme. Keräämiään tietoja algoritmit käyttävät muokatakseen henkilökohtaisia algoritmejamme vielä koukuttavammiksi, mutta myös muokatakseen yleisiä algoritmeja. Osa algoritmeistä on ns. koneoppivia ja erittäin taitavia siinä: erään tutkimuksen mukaan algoritmi osaa ennustaa somekäyttäytymisesi paremmin kuin puolisosi tai ystäväsi. Facebookin algoritmi osaa arvioida myös käyttäjän tunnetilan hämmästyttävän tarkasti. Se miten se tämän kaiken tekee on mysteeri jopa Zuckerbergille. Itseoppivuus, jatkuva tiedon keruu ja sen myötä muuttuminen tekee algoritmeistä niin omalakisia ja monimutkaisia ettei algoritmien kehittäjätkään tunne niitä.
Miksi meidän sitten tulisi tietää jotain somen algoritmeista? Algoritmeihin on tietoisesti ohjelmoitu satunnaisuutta koska se auttaa koukuttamisessa. Ihmisaivot etsivät satunnaisuudesta jotain tarkoitusta, logiikkaa sille miksi jostain toiminnasta seuraa palkinto, toisesta rangaistus. Algoritmien takaa tällaista logiikkaa ei löydy, satunnaisuus on mukana vain satunnaisuuden takia, koukuttamisen takia, rahan takia. Koska algoritmit muokkaavat, suodattavat, rakentavat ja manipuloivat meidän maailmaa, on ihmisten hyvä tietyllä tasolla ymmärtää niitä. Ymmärtää että algoritmi ei itsessään ole tyly tai suopea, se vain ratkaisee ongelmaa jota varten se on kehitetty. Oleellisempaa on kysyä kuka algoritmeja hallitsee, kuka niitä tekee, miksi ja kenelle.
Jos algoritmin annetaan olla kuningas, on se sokea sellainen. Somen algoritmeja tuskin on ohjelmoitu lisäämään vihapuhetta tai luomaan toisiaan ymmärtämättömiä kuplia. Algoritmit on ohjelmoitu palkitsemaan reaktioista, mitä voimakkaammista, sen parempi. Ne on ohjelmoitu tarjoamaan sisältöä pohjautuen käyttäjän mieltymyksiin. Näin toimiessaan ne huomaamattaan kaventavat käyttäjien maailmankuvaa ja helpottavat esimerkiksi rasististen viestien esillepääsyä ja leviämistä. Jokainen hyvä kokki tietää että pelkkä reseptin orjallinen noudattaminen ei takaa onnistunutta lopputulosta, tarvitaan maistamista ja ripaus rakkautta. Facebook yrittääkin parhaillaan korjata algoritmejään ”inhimillistämällä” niitä. Somen algoritmien reseptissä on kuitenkin lähtökohtaisesti niin paljon vikaa ettei ihan pikku viilailut auta.